Mediatyö muuttui sisältöjen tuotannosta yhteistyöhön lukijoiden kanssa

sanomalehti

Nykyään medioita ovat kaikki organisaatiot, yritykset ja yksilöt, jotka sivuavat mediaa. Tämän vuoksi mediatutkijoilla onkin vaikeuksia määritellä median käsitettä, koska se kattaa paitsi perinteiset joukkoviestintävälineet myös kaikki mahdolliset alustat. Mediatilaan on oikeus kaikilla mediayrityksistä jokaiseen yksilöön saakka. Jokainen voi olla media.

Mediabisneksessä yritys omistaa, tuottaa tai valmistaa sisältöjä sekä markkinoi ja myy niitä. Yhä useampi mediayritys ei enää itse tuota sisältöjä vaan käyttää alihankkijoita. Mediayritykset ovatkin ulkoistaneet toimintoja, joita ennen pidettiin välttämättöminä. Medialiiketoiminnasta onkin Aalto yliopiston professorin Nando Malmelinin mukaan muodostunut arvoverkosto, minkä myötä mediayritysten vanha arvoketju ei enää pidä paikkaansa. Nykyään laajennetaan liiketoimintaa kehittäen uusia liiketoimintamalleja, jotka ovat yleensä digitaalisia.

Toimittaminen muuttui sisällöntuotannosta konseptointiin ja yhteistuotannollisuuteen

Kirjoituskone

Nykyajan journalistiseen työhön ja sisällöntuotantoon eivät päde enää entiset sisällölliset vaateet. Nykyään toimittajat tuottavat, editoivat, myyvät ja paketoivat mediasisältöjä. Tämä vaatii uusia taitoja konseptoinnista mediasisältöjen paketointiin. Tavoitteena on edistää mediatuotteiden ja -palvelujen tuottamista ja menestymistä. Nykyään näkökulma onkin aineettomassa pääomassa ja tavoitteena on tuottaa sisältöä moneen eri kanavaan ja myydä muutakin kuin mainostilaa. Malmelin korostaakin, että tämän päivän mediatuotteet voivat olla mitä vaan. Uutena ilmiönä ovat digitaalisten alustojen uudet palvelut, jotka resonoivat asiakaskunnan toiveiden ja tarpeiden kanssa. Alustatalouden myötä mediayhtiöt laajentuvatkin palvelubisnekseen. Kysymys onkin, miten saadaan rakennettua lukijoille palveluita, mitkä sopivat nykyiseen brändiin, identiteettiin, arvoihin ja asiakaskunnalle. Deuzen (2009) mukaan sisältöjä ja -palveluja luodaankin nykyään yhä enemmän yhteistuotannollisesti, jolloin media-ammattilaiset, yleisö sekä mainostajat ja muut yritykset osallistuvat mediasisältöjen tuotantoon tai jakeluun. Tärkeässä osassa ovatkin suhteet, yhteisöllisyys ja vuorovaikutus.

Deuze
Kuva: Malmelinin luentokalvot

Esimerkkinä Malmelin mainitsee Monocle mediabrändin, jolle ominaista on laaja-alainen ennakkoluuloton strateginen ajattelu. Monoclella onkin oma vaatemerkki, kahviloita, radio, kauppoja, kirjasarjoja ja portaali lehden lisäksi. Monocle myy elämäntapaa ja on hyvä esimerkki mediatyön muutoksesta missä hyödynnetään erilaisia digitaalisia alustoja. Kaikki perustuu asiakassegmentin ydintarpeisiin ja uskolliset asiakkaat luovat brändiyhteisön.  Laajentuessa mediabrändin on kuitenkin kysyttävä, sopiiko uusi muutos identiteettiin vai onko se vaan hyvä bisnes oheen. Vaarana liiallisessa laajentumisessa on, että brändin ydin sulaa.

Monocle
Näyttökuva Monoclen sivuista

Mediakonvergenssissä on kyse muun muassa kulttuurisesta muutoksesta

Mediakonvergenssia voikin Malmelinin mukaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta:

  1. viestintäjärjestelmien ja mediamuotojen yhdentymisenä
  2. mediayritysten yhteenliittymisenä ja niiden toimintojen keskittymisenä
  3. kulttuurisena muutoksena, jossa media-alan ammattilaiset ja yleisö osallistuvat yhdessä sisällöntuotantoon ja muuhun mediatyöhön yhteisluonnilla tai yhteiskehittelyllä (co-creation) tai yhteistuotannolla (co-production)

(lähde: Malmelin, Nando & Mikko Villi (2015): Mediatyön aika. Teoksessa Nando Malmelin & Mikko Villi (toim.), Mediajohtaminen – näkökulmia uudistuvaan media-alaan.)

Yhteiskehittämisen muodoista Malmelin mainitsee esimerkkinä teini-ikäisten Demi-lehden. Demi-lehdellä on Demi-päivät, joihin myydään lippuja ja joissa on eri näytteilleasettajia ja puhujia. Tapahtumat mahdollistavat markkinoinnin ja lojaliteetin kasvattamisen tähtäämällä kokemuksellisuuteen. Demi-lehdessä lukijoita käytetään juttujen ideoinnissa, suunnittelussa ja tuotannossa eli sisältöjä kehitetään yhdessä (co-creation). Toinen esimerkki on Olivia-lehti, jossa yksi lehti tehtiin yhteiskehittelyn (co-creation) hengessä.

Demi

Media-alan ongelmana Suomessa on, että suurin osa sanomalehtien tilaajista vanhoja, eivätkä sanomalehdet ole onnistuneet uudistamaan tilaajakantaansa nuorilla. Kysymys onkin, miten media voi tehdä niin merkityksellisiä sisältöjä, että saa maksavia asiakkaita. Kiinnostavuuttaan voi lisätä esimerkiksi bloggaajien kautta, mitä ei olla osattu Malmelinin mielestä hyödyntää sanomalehdissä. Malmelin näkeekin, että siinä missä aikakauslehdet ovat osanneet muuttua trendikkäämmiksi ja kaupallisemmiksi, ovat sanomalehdet turhan vakavia. Tämän vuoksi journalismin kuolema ja tuho koskeekin hänen mukaansa etenkin sanomalehtiä. Laadukkaan journalismin merkitys saattaa kuitenkin nousta uuteen kukoistukseen valemedioiden myötä.

Lähde:

Professor of Practice Malmelin, Nando (23.3.2017) Mediatyö murroksessa. Luento kurssilla Digitaalinen viestintä ja media. Aalto yliopisto.

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s