
Erilaisia kriisejä, mitä yritykselle voi tulla eteen ovat muun muassa leimahtavat julkisuudet, maineriskit ja mainekuilut sekä kolhut, kohut ja kiistat, hiipivät kriisit ja legitimiteettiongelmat. Näissä kriiseissä yrityksen kivijalkana ja sateenvarjona toimii hyvä maine. Sidosryhmät luovat maineen käsitystensä ja kokemustensa pohjalta. Hyvä maine syntyy yrityksen tekojen, viestinnän ja suhteiden muodostamasta kokonaisuudesta. Aula & Heinonen ovat todenneet, että: ”Brändi voidaan tehdä, imago rakentaa, mutta maine ansaitaan.” Hyvä maine merkitsee, että organisaatioon luotetaan ja samaistutaan.
Maine on yksi yrityksen tärkeimmistä strategisista tavoitteista ja kriittinen menestystekijä. Maineen rakentaminen vaatii yritykseltä erottuvuutta, läpinäkyvyyttä, autenttisuutta, näkyvyyttä ja johdonmukaisuutta. Autenttisuus tarkoittaa sitä, että ollaan johdonmukaisia siinä mitä sanotaan, ollaan ja tehdään. Yrityksen on valittava identiteettinsä ja viestittävä tätä aktiivisesti kohderyhmilleen.
Uusi teknologia tuo yrityksille sekä uhkia että mahdollisuuksia. Kriittinen keskustelu voi leimahtaa kriisiksi nopeasti sosiaalisessa mediassa, toisaalta uuden teknologian myötä työntekijät voivat esittää yrityksen paremmassa valossa, työntekijästä voi tulla yrityksen työntekijälähettiläs tai puolestapuhuja, ja näin hän voi lisätä yrityksen mainetta paremmin kuin yritys millään tiedottamisella saisi aikaan tekemällä omaa sisältöään sosiaalisessa mediassa.
Aulan ja Heinosen mukaan maine elää ajassa. Sen osatekijöitä määrittävät yrityksen menneisyys, nykyisyys ja odotukset tulevasta. Maine pysyy sitkeästi mutta, silti se tapahtuu aina tässä ja nyt.
Lähteet:
Aula, P. & Heinonen, J. (2011). Maineen uusi aalto. Talentum, Helsinki. E-kirja.
Heinonen, J. (2006) Mainejohtaja. WS Bookwell Oy, Juva
Majapuro, M. (7.3.2017) Mainetapahtumien hallinta. Luento kurssilla Digitaalinen viestintä ja media. Aalto yliopisto.
Mishra, K., Boynton, L. & Mishra, A. (2014) Driving Employee Engagement: The Expanded Role of Internal Communications. International Journal of Business Communication. Vol. 51(2) 183–202